Askel eteenpäin

Suljen kirjekuoren hitaasti ja painan sen reunalla olevan tarranauhan huolellisesti kiinni. Sisälle olen juuri sulkenut Kokkolan käräjäoikeuden käsittelyyn lähteviä lappusia, jotka vain hetkeä aikaisemmin allekirjoitin. Nyt kuori on kiinni, enää ei voi perua. Laitan kengät jalkaan ja nappaan kuoren mukaani. Ulkona on lämmin kesäyö... hassua että vasta hetki sitten oli vielä ihan kylmää ja nyt on jo niin kesäistä. Nuuhkaisen ilmaa ja astelen parkkipaikan yli kohti postilaatikkoa. En ole mikään kasvituntija, joten en voi sanoa mistä tuoksu on peräisin, mutta jokin pihan puistakin tuoksuu todella kesäiselle.

Kun lähestyn postilaatikkoa sisälleni hiipii samanlainen tunne kuin kirjekuorta sulkiessani. Vielä voisin perua... mutta toisaalta se olisi turhaa. Vuosi sitten tuli möhlittyä ja nyt on aika ottaa vastuu omista virheistään. Sen enempää asiaa miettimättä avaan postilaatikon luukun ja sysään kirjeen sisälle. Äkkiä tunnen oloni jotenkin helpottuneeksi. Asiat rullaavat taas eteenpäin ja pian voin jättää viime kesän tapahtumat lopullisesti taakseni. Ehkä sitten kun saan kuulla tuomioni voin vihdoin antaa itsellenikin anteeksi ja siirtyä elämässä eteenpäin.

Työnnän käteni taskuihini ja hitain askelin tepastelen takaisin kotiin nauttien samalla tuosta maagisesta kesäyöstä. On mukavaa kun ei ole kiire minnekkään. Itse asiassa minulla ei ole ollut kiire enää sen jälkeen kun ajoin autollani ojaan. Minusta tuntuu jopa että muutuin aika paljon ihmisenä. Ehkä arvostan elämää enemmän nykyään... ja muita ihmisiä myös. Joka tapauksessa olen aika varma siitä että asiat muuttuvat tämän vuoden aikana paremmiksi, kun saan kaikki minua vaivaavat asiat selvitettyä.

Matkalukemista

Astun sisään bussiin tervehtien kuskia. Bussikuskeissa minua ärsyttää ehkä eniten se, että ne harvemmin jaksavat tervehtiä takaisin. Mielestäni asiakaspalveluammatissa pitäisi pystyä edes sanomaan "hei" tai "moi" tai edes äännähtämään jotain epämääräistä ihan vaan ilmaistakseen että asiakas on jotenkin noteerattu olemassaolevaksi. Toisaalta minulle on aivan sama, kiinnostaako olemassaoloni bussikuskia vai ei, kunhan pääsen kyytiin ja istumaan omalle paikalleni... mielellään siten että saan olla omassa maailmassani. Taaperran omalle paikalleni ja otan jo valmiiksi tukea yhdestä bussin lukuisista pystytangoista, sillä tiedän että saan pian kohdata sen toisen minua busseissa ärsyttävän piirteen... nimittäin sen, ettei bussikuskia kiinnosta lennätkö naamallesi lattialle vai pääsetkö keskipakousvoiman turvin linkoamaan itsesi penkkiin kuin mikäkin tankotanssija. Vaikka sääreni kovin karvaiset ovatkin, onnistun ennakointini ansiosta laskeutumaan pehmeästi penkille ja teen oloni mukavaksi. Reppu lattialle. Kuulokkeet päähän. Kirja käteen.

Kyllä, kirja. Usein minä olen huomannut toteavani ettei minulla ole aikaa lukea koska touhuan niin paljon kaikkea muuta (lue: dataan koneella yömyöhään) mutta nyt viimein keksin paikan jossa minulla ei ole muuta tekemistä kuin istua ja odottaa... mikä voisikaan olla parempaa ajanvietettä kuin kirja bussissa? Harmi, että matka kestää vain parikymmentä minuuttia... mutta kyllä siinäkin ehtii muutaman luvun lukaista. Näyttää vahvasti siltä, että minunkin on kohta viimeinkin aika hankkia kirjastokortti Tampereelle.

Olen nykyään alkanut välttää yleisimpiä bussilinjoja ja pyrin mahdollisuuksien mukaan matkustamaan pelkästään yhdellä tietyllä linjalla joka kylläkin kiertää pidemmän matkan mutta on rauhallisempi. Ihmisiä on vähemmän, ja sitä myöten pysähdyksiä myös. Minusta on mukavaa kun tilaa on enemmän. On helpompi uppoutua musiikin ja kirjan maailmaan kun kukaan ei häiritse millään tavalla. Aiemmin vihasin busseja mutta kun kaiken saa hiottua kohdilleen, tuntuu bussimatka tällä tavalla jopa jotenkin nautinnolliselta. Vaikka nautinkin suuresti autolla ajamisesta, joskus on vaan kiva olla kyydissä ilman mitään vastuuta mistään. Lukiessani kirjaa vilkaisen välillä ulos ikkunasta. Vielä on matkaa jäljellä, ehdin lukea vielä yhden luvun. Kirjaan on vähän liiankin helppo uppoutua... jonain päivänä varmasti vielä unohdan jäädä bussista pois sen takia. Ajatus moisesta tuntuu jollain tapaa kiehtovalta... jos elämä vain olisikin aina niin yksinkertaista ettei tarvitsisi oikeasti välittää tosimaailmasta vaan voisi ikuisesti ajaa bussilla ja uppoutua kirjan maailmaan. Jossain kohtaa matkaa todellisuus kuitenkin kolkuttelee takaraivossa kun bussi alkaa lähestyä määränpäätä. On aika sulkea kirja ja painaa nappulaa. Seuraavalla matkalla sitten taas lisää.

Tasaisia talven luminietoksia

Talvi on jo pitkällä. Kävin eilen pitkästä aikaa hiihtämässä Ellin houkuttelemana ja pakko sanoa etten edes muistanut kuinka hyvä olo siitä tulee. Vaikka selkä ja hartiat onkin vähän kipeänä niin se metsän raikkaus on jotain minkä takia tuota voisi tehdä paljon useamminkin. Tämän illan olen vain maalaillut vesiväreillä ja pakko sanoa että en edes muistanut sen olevan noin hankalaa ja aikaa vievää puuhaa. Varsin antoisa viikonloppu ollut siis :P

Mitähän kaikkea tässä on tapahtunut taas... viime merkinnässä taisin jotain mainita jyväskylän reissusta halloweeninä. Noh, se reissu oli ja meni ja hauskaa kyllä oli :) pukeuduin Kuolemaksi (alkoholinhuuruiseksi semmoiseksi) ja meillä oli oikein hauska mökkiviikonloppu. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja aion kyllä ehdottomasti mennä vastaavalle reissulle sitten seuraavallakin kerralla.
Joulu meni kivasti perheen kanssa ja uusi vuosi meni pikkuisen ohi töistä johtuen (jälleen kerran) mutta oli tuostakin huolimatta ihan hyvä ilta kivasti Ellin kanssa iltaa viettäen. Tämän lisäksi tässä on ollut kaikkea sekalaista pippaloa kaverin lakkiaisista ihan tavallisiin kaveri-iltoihin ihan vaan iltaa viettäen ja leffoja katsellen. Aika tasaista elämää ilman sen suurempia käännöksiä.

Tulin myös hankkineeksi bussikortin rahaa säästääkseni nyt kun koetan saada muutaman velan maksettua pois ja pakko sanoa että aika yllätyksellisiä hetkiä on tuossakin elämäänsä saanut. Mukavaa on myös se, että ei tarvitse enää stressata joka ikinen kerta kotoa lähtiessä että nyt tämäkin reissu maksaa taas rahaa... tuolla kortilla kun saa matkustaa rajattomasti niin paljon kuin haluaa :)
Toki autollakin on kiva ajella aina silloin tällöin, mutta työmatkat tulee ainakin kuitattua nykyään bussikyydillä.

Seuraavina viikkoina on muutamat synttärit tiedossa ja sitten alkaakin olla minun omien synttärijuhlieni aika. Ajateltiin Ellin kanssa järjestää yhteissynttärit, saa nähdä millaiset pirskeet saadaan aikaan.

ja ainiin: yhtenä iltana törmäsin tämmöiseen hauskaan lumiukkoon :D

Joku oli tuon koskipuistoon kyhännyt ja oli pakko ottaa ihan kuva kun oli sen verran muikea ilmestys. harmi ettei se seuraavana päivänä ollut enää siinä.