Pelaamista ja Juhlimista

Jälleen uutta huttua, tällä kertaa vähän nopeammin kuin viime kerralla :P
Kavereiden kanssa järjestettiin sunnuntain tylsyyteen vähän piristystä roolipelin muodossa. Meitä oli minut mukaan laskettuna neljä, eli kolme pelaamassa ja minä pelinjohtajana. Siitä oli aikaa jo muutama vuosi kun viimeksi olin roolipeliä kokeillut, mutta homma sujui omasta mielestäni ainakin aika mallikkaasti ja ihmisillä oli kivaa. Ainoa puute oikeastaan oli se, että en ollut jaksanut ajoissa alkaa valmistella peliä ja olin edellisenä iltana nukahtanut kesken, joten pelin loppu meni vähän improvisaatiopohjalla… plus myöskin se, että harjoituksen puutteen vuoksi oli pelin pulmat ja vaarat aika lineaarisesti nopalla heitettäviä (ja aina samalla nopalla) johon aion kyllä seuraavan kerran panostaa vähän enemmän. Porukka kuitenkin innostui pelaamisesta sen verran että ilmaisivat halukkuutensa ottaa osaa joskus toistekin vastaaviin peleihin… seuraavan kerran sitten fantasia-aiheella. Pelin onnistumisen myötä tilasin netistä itselleni ihan omat nopatkin (kuvassa) joissa on seitsemän erilaista roolipelinoppaa. Pelaamassamme pelissä meillä oli käytössä Tohtori Laineen lainaamat nopat (suurkiitos hänelle).

Nyt edellisenä viikonloppuna olin viettämässä aikaa inttikavereiden kanssa mökillä. Mökki oli hassusti sama, jonka vuokrasin synttäreitäni varten. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä puitteet olivat silloinkin aivan omaa luokkaansa, kyllä tuollaisessa paikassa ihan mielellään rellestää. Meno oli perinteistä tankkihomoilua… paljon viinaa ja paskaa läppää… saunaa ja grillaamista. Oli kyllä hauskaa, ei tuolla porukalla huonoja juhlia oikein aikaan saakaan.

Tänään vietin illan naapurini Milan kanssa. Joimme punaviiniä ja katsoimme leffan ”Sideways”. Le kuva oli varsin mielenkiintoinen, sillä siinä henkilöt olivat lähes koko ajan kännissä. Päähenkilön elämä sai minut kuitenkin ajattelemaan asioita, sillä jotenkin samaistuin tuohon heppuun. Leffassa meinaan oli mies joka rypi masennuksessaan kaksi vuotta avioeron jälkeen eikä oikein saanut elämässään mitään aikaan, josta olisi nauttinut. Omalla tavallaan kovin ahdistava tilanne… aloin miettiä että voisiko noin käydä minullekin? Haluaisin ajatella ettei niin tule käymään, ei ainakaan muutamaan vuoteen… mutta jossain vaiheessa on vääjäämättä edessä tilanne, jossa olen 50-vuotias enkä ehkä enää harrasta samoja asioita kuin nyt. Tälleen nuorena on helppoa vielä tehdä kaikkea hölmöä ja pitää elämä mielenkiintoisena… mennä ja rellestää, tutustua uusiin ihmisiin. Nauraa, itkeä, ihastua. Toivon vaan että pysyisin tavoitteessani, etten ikinä aikuistu… koska se olisi luultavasti loppu meikäläiselle.

Talvihorroksesta heräämistä

Ilmat alkaa pikkuhiljaa lämmetä. Jännä sinänsä kuinka olen muuttunut koko ajan enemmän ja enemmän kesä-ihmiseksi... ennen inhosin kesää, koska silloin on aina inhottavan kuuma. Nykyään sitä odottaa innolla... on kiva kun saa kulkea t-paidassa pihalla ja shortseissa ja ajaa autolla ikkuna auki paska musiikki pauhaten. Ehkä se on sitä pappautumista...vanhat luut tykkää ku on lämmintä :P

Mitähän tässä on nyt taas tapahtunu... pikkasen joutuu kelailemaan, kun tuntuu ettei oikein mitään ole saanut aikaiseksi. Arki on tuntunu aika vahvalta näinä viime kuukausina, ihan kuin töiden lisäksi ei paljoa muuta elämää olisikaan. Tavallaan sitä pelkää että koko elämä menee ohi tätä rataa... pitäisi keksiä arkipäiviinkin jotain häppeninkiä, niin ettei kaikki olisi niin harmaata. Viikonloput ovat kyllä aina täynnä, perinteisesti... nytkin on tulossa kaikenlaista kivaa. Ensi viikonloppuna kutsuin porukkaa luokseni pelaamaan lautapeli-mallista roolipeliä. Saa nähdä mitä siitä tulee... odotukset on kyllä korkeella :) Myös tankkihomotapaaminen ja muutama synttäri on ihan nurkan takana... tietää taas huonoja aikoja maksaparalle... mutta onhan tässä oltukkin juomatta jo... noh... muutama viikko.

Kuvausintokin on pikkuhiljaa palaillut ilmojen kirkastumisen myötä, kävin uusimassa profiilikuvani galleriaan ja naamattuun. Koko talven oikeastaan tuntui ettei kamera vaan istunut kädessä, nyt taas vaihteeksi haluaisi vain kuvata kaikenlaista, erityisesti muita ihmisiä. Tääkin blogi kaipaisi enemmän kuvia... erityisesti semmoisia jotka on ihan vaan tätä blogia varten, eikä perinteistä kierrätyskamaa. Olen aina ollut kuvien varastamista vastaan, ja tuhahdankin aina itsekseni lukiessani blogeja joissa kuvat on revitty jostain muilta sivuilta kuvaajalta kysymättä ja hyvä jos lähdettäkään on muistettu ilmoittaa. Vaikka en itse olekkaan ammattimainen valokuvaaja, tunnen silti myötä-tuskaa niiden puolesta jotka oikeasti repivät leipänsä tuosta ammatista ja sitten muut vievät heidän tuotoksensa tuosta vaan... tästä syystä haluan aina kuvata materiaalini itse, vaikka tämä blogi ei ihan hirveästi tuohta tuokkaan... kyse on lähinnä periaatteesta.

Palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen (kyllä, olen liian laiska editoidakseni blogiani kunnolla, joten saatte nyt kestää tajunnanvirtaani) voisin myös muutamalla sanalla kertoa mitä olen tässä muutaman viime viikon aikana touhunnut. Kotona nyhjäämisen lisäksi kävin kääntymässä Jyväskylässä ja moikkasin muutamaa nettikaveriani, joihin tutustuin yhden pelin kautta. Jyväskylä on ihan mukava kaupunki, vaikka itselle se onkin ollut aina vähän semmoinen läpikulkupaikka. Oli myös mukava tavata muutama ihminen ensi kertaa ihan livenä... ja oli todella hauska viikonloppu.
Jyväskylän reissun lisäksi kävin Ilmajoella katsomassa millaista on aito opiskelijabiletys. Kyseessä oli siis Nuijaturnaus, eli "Nuijis"... toisin sanoen agrologikoulujen välinen lentopalloturnaus. Homma ei ollut ihan sitä mitä odotin, sillä harmikseni porukka oli aika sisäänpäinkääntynyttä ja muutenkin ihmiset tuntuivat olevan selän takana juoruilevia paskanjauhajia. Koetin kuitenkin olla ystävällinen kaikille, joskaan kellään ei juurikaan tuntunut olevan mitään intressejä edes yrittää tutustua minuun. Ainoa ihmiskontakti jonka tuona viikonloppuna sain, oli miesten vessassa kohtaamani heppu jonka kanssa heitin läppää paperin loppumisesta. No kidding. Onneksi oli sentään viinaa jota juoda, niin en tuntenut oloani kurjaksi.

Päsäytinpä muuten kolarinkin DUO:n parkkihallissa (Hervantalainen ostoskeskus, in case joku ei tiennyt). Olin juuri lähdössä pois, kun tajusin että vastaan tulee auto eikä Mörön kääntösäde riittänyt väistämään sitä... joten iskin pakin päälle ja jysäytin oikein voimalla takanani olevan auton nokkaan. Kyse ei ollut mistään ihan lievästä pompusta, lensin nimittäin noin puoli metriä irti takana olevasta autosta, kiitos hänen renkaansa joka oli käännetty sopivasti hieman sivulle ottamaan iskua vastaan. Mörkö kärsi pienen pintanaarmun, toinen auto otti peltivauriota. Jätettyäni yhteystietoni auton tuulilasiin, läksin töihin siitä sitten... ja omistaja soitti perään. Tästäkin on nyt jo kuukausi, eikä hemmo ole vieläkään saanut autoaan vietyä korjaamolle... rasittavaa. Haluaisin vain saada sen maksettua niin voisin lakata miettimästä asiaa. Tulipa taas heräteltyä itseä kuitenkin... muistan ainakin katsoa taas jonkun aikaa taakseni kun peruutan.