Syksyyn Seikkaillen

Taas on jäänyt kirjoittelu... tuntuu että jaksan yhä harvemmin ja harvemmin kirjoittaa tänne :3 Mutta yritetään nyt vääntää tähän jotakin. Oikeastaan alkaa olla vaikea muistaa kaikkea mitä tässä parin kuukauden aikana on tapahtunut... mutta toivottavasti kaikki pääasiat tulisi tänne laitettua.

Olen aika hyvin toipunut kolaristani, josta kirjoitin viime merkinnässä. Henkiset traumat varmaan jää loppuiäksi, mutta nyt voin asialle jo naureskella. Näin muutamaan otteeseen painajaisia, joissa menetän auton hallinnan samantapaisissa olosuhteissa, mutta nekin loppuivat jossain vaiheessa kun näin unen jossa sainkin yhtäkkiä auton takaisin hallintaan enkä ajanutkaan kolaria.

Ostin uuden autonkin jo... parempi päästä takaisin rattiin niin tottuu ajamiseen taas ja saa itseluottamuksensa takaisin. Kolarista viisastumatta ostin lähes samanlaisen auton kuin sen, jonka romutin... erona vain että siinä on 50 heppaa enemmän pellin alla :P työkaverit tuota jo naureskelivatkin... että ens kerralla mennään sitten kovempaa ympäri... mutta ajattelin kuitenkin pitäytyä lupauksessani ja olla hurjastelematta.

Mitähän muuta tässä on tullut tehtyä... no ainakin huvipuistossa ja laivalla tuli käytyä. Käytiin kavereiden kanssa lintsillä viikko mun kolarin jälkeen. Hieman oli epävarma olo että näinköhän tuo on hyvä idea kun on juuri toipunut aivotärähdyksestä, mutta muutamassa laitteessa käytyäni huomasin että mitään ongelmia ei ollut ja vietettiin oikein hauska päivä laitteissa kieppuen. Vanha suosikkini Kieppi oli edelleen se paras laite... se vaan riuhtoo niin mukavasti <3
Laivalle meitä piti alunperin tulla ainakin neljä, mutta lopulta kävi niin että ainot ketkä sinne lopulta tulivat oli minä ja Tuire. Meillä oli kyllä ihan hauska reissu, oli kiva päästä vaihteeksi pois Tampereelta ja tekemään jotain erikoista. Kyse oli tosin sunnuntairisteilystä ja itseä ei oikein laivan iltaohjelma sytyttänyt... mutta ainakin ruoka ja juoma oli hyvää.

Nyt lähestyy halloween, eikä minulla ole vieläkään asua O.o Pitäisi varmaan keksiä jotain simppeliä. Tarkoitus olisi paeta mökille hieman sekalaiseen seuraan ja viettää hauska viikonloppu tavaten uusia ihmisiä. Odotan tuota kyllä innolla, saa nähdä mitä siitäkin tulee :D

Yleensä en kirjoittele tänne mitään hirveän henkilökohtaisia juttuja, mutta kai tännekkin voi lyhyesti jotain laittaa... tapasin kuukausi sitten mukavan tyttösen ja nyt kävi jotenkin hassusti ja olen parisuhteessa o.o miten tässä näin kävi, en tiedä... mutta onhan tuo sinänsä ihan mukava juttu. Tästä lähtien jos siis kirjoitan blogiin Ellistä niin se on tuo kyseinen naaras... vaikka vähän luulen ettei tätä blogia lue kukaan semmoinen joka minua ei ennestään tuntisi, joten taitaa olla turha kirjoittaa mitään esittelyjä... muttakun periaatteesta, saatana!

Nyt taidan mennä pelailemaan vielä hetkeksi, toivottavasti jaksaisin kirjoittaa vähän useammin tästä lähtien :P

Kolari

Tämä viikonloppu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Vaikka viime viikot onkin ollut yhtä hauskanpitoa juhannuksen ja telttakemujen merkeissä, tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on vain lauantain ja sunnuntain välinen yö. Ajoin nimittäin kolarin, ja aika pahan sellaisen... ja vaikka selvisinkin koko tilanteesta mustelmilla, henkiset traumat olivat sitäkin suuremmat.

Olen aina ollut auton ratissa hieman rämäpää... tykkäsin aina kisailla muiden kanssa, ottaa vähän mittaa suorituskyvystä ja ajotaidosta. Tiesin aina, ettei se ollut fiksua... mutta koskaan ei mitään ollut käynyt joten se oli lähinnä sellaista semi-vaarallista hauskanpitoa. Nyt kuitenkin kaikki muuttui, kun reilusti yli satasen vauhdista menetin auton hallinnan. En pysty muistamaan törmäyksestä paljoa, ainoastaan sen, että jostain selittämättömästä syystä renkaiden pito vain hävisi ja auto kiepahti katon kautta ympäri kaksi tai kolme kertaa pysähtyen lopulta pienen ojan pohjalle. Ilmalento itsessään on minulle kuin unta... jotain epätodellista ja utuista. Vauhdin määrästä kertonee jotain se, että vaikka auto kiepahti parikin kertaa ympäri, ei katto osunut kertaakaan maahan. Kuin ihmeen kaupalla kori pysyi siis ehjänä ja matkustajat (itsekkin totesin olevani enää vain matkustaja tuossa kyydityksessä) selvisivät mustelmilla.

Vaikka auto kärsikin aikamoista damagea, en ole siitä kuitenkaan yhtään harmissani. Päinvastoin olen iloinen että kellekkään ei käynyt mitään. Itseään tästä voi vain syyttää, kaikki johtui vain omasta tyhmyydestäni. Aion kuitenkin tästä eteenpäin käyttäytyä paremmin liikenteessä, sillä tajusin kyllä miten pahasti tässä olisi pahimmillaan voinut käydä. Enää en kaahaa, enkä kisaile. Nyt ajan vain rajoitusten mukaan ilman suurempaa kiirettä minnekkään... julkinen autotie ei ole rallirata. Harmi vain että tuon oppimiseen piti meikäläisen ensin ajaa näinkin paha kolari ennen kuin se meni paksuun kallooni. Nyt olen tässä pari päivää yrittänyt miettiä elämänarvoja uudestaan ja käsitellä tapahtunutta. Itseni syyllistämisen olen pikkuhiljaa onnistunut lopettamaan, sillä siitä ei pidemmän päälle ole mitään hyötyä. Paljon tärkeämpää on miettiä, miten tästä lähdetään eteenpäin. Vaikka koko homma olikin minun omaa syytäni, enkä sääliä ansaitse keneltäkään, on silti ollut mukava huomata että en ole joutunut olemaan yksin tämän tilanteen kanssa. Suurkiitos erityisesti Tuirelle ja Milalle jotka on pitäny mun pään kasassa tässä parin päivän aikana. Aikaa tässä varmasti vielä menee paljon, ennen kuin saan kaiken tämän jätettyä taakseni, mutta toistaiseksi kaikki hyvin... nyt vaan keskitytään tulevaan.

Murtuneita luita ja uusia tuulia

Vaikka kesä on jo pitkällä, ei vieläkään ole yhtään sen lämpimämpi kuin kuukausi sitten. Hävettää ihan tunnustaa etten ole vieläkään rohjennut heittämään talviturkkiani... saa nähdä koska saisin senkin aikaiseksi. Yleensä olen mennyt mahdollisimman pian, tänä vuonna ei oikein ole kiinnostanut lähteä kylmään veteen polskimaan. Musta on kai tullut liian mukavuudenhaluinen tai jotain :P

Pari viikkoa sitten minulle sattui haaveri. Kaverini piti synttärit ja tuli itsekkin nautittua -köh- hieman -köh- alkoholia. Tästä hieman ehkä liikaa piristyneenä päätin sitten juosta ihan täysillä päin kynnystä ja löin jalkani aika mukavasti. Lääkärireissuhan siitä sitten lopulta tuli, kun rupesi varpaat turpoomaan parin päivän päästä siihen malliin ettei niillä töihin enää viitsinyt mennä. Röntgenissä paljastui että olin murtanut kaksi varvasta. Lahjakasta, etten sanoisi.

Toipuminen iskusta oli kyllä huomattavan nopeaa. Vaikka toisesta varpaasta lohkesi irti ihan pala luuta, oli se jo viikossa siinä kunnossa että sillä pystyi kävelemään melkein normaalisti ja vähän juoksemaankin. Viikko törmäyksestäni oli ohjelmassa Couch Surfingin mini-olympialaiset. En ollut ihan uskonut että voisin oikein ottaa osaa mihinkään, mutta toisin kävi. Meidän tiimi jopa voitti nuo kisat, eli en ihan kovin pahasti ainakaan mukana jarruttanut.

(Kuva by: Riikka Asunta)


Nyt juhannus lähestyy ja sitä odotellessa olisi vain tapettava aikaa... Saa nähdä keksiikö tässä mitään jännää ennen sitä, kova hinku olisi kyllä tehdä jotain. Sisällä istuminen alkaa pikkuhiljaa tympiä :P Aloin jopa treenaamaan ihan uudella innolla ja ihan treeniohjelmalla. Saa nähdä tuleeko siitä mitään. Kuuden viikon testijakson jälkeen pitäisi nähdä onko tapahtunut mitään edistystä... toivon mukaan tästä saisi aikaan uuden elämäntyylin... tähän mennessä ainakin alkanut ihan hyvin.

Pelaamista ja Juhlimista

Jälleen uutta huttua, tällä kertaa vähän nopeammin kuin viime kerralla :P
Kavereiden kanssa järjestettiin sunnuntain tylsyyteen vähän piristystä roolipelin muodossa. Meitä oli minut mukaan laskettuna neljä, eli kolme pelaamassa ja minä pelinjohtajana. Siitä oli aikaa jo muutama vuosi kun viimeksi olin roolipeliä kokeillut, mutta homma sujui omasta mielestäni ainakin aika mallikkaasti ja ihmisillä oli kivaa. Ainoa puute oikeastaan oli se, että en ollut jaksanut ajoissa alkaa valmistella peliä ja olin edellisenä iltana nukahtanut kesken, joten pelin loppu meni vähän improvisaatiopohjalla… plus myöskin se, että harjoituksen puutteen vuoksi oli pelin pulmat ja vaarat aika lineaarisesti nopalla heitettäviä (ja aina samalla nopalla) johon aion kyllä seuraavan kerran panostaa vähän enemmän. Porukka kuitenkin innostui pelaamisesta sen verran että ilmaisivat halukkuutensa ottaa osaa joskus toistekin vastaaviin peleihin… seuraavan kerran sitten fantasia-aiheella. Pelin onnistumisen myötä tilasin netistä itselleni ihan omat nopatkin (kuvassa) joissa on seitsemän erilaista roolipelinoppaa. Pelaamassamme pelissä meillä oli käytössä Tohtori Laineen lainaamat nopat (suurkiitos hänelle).

Nyt edellisenä viikonloppuna olin viettämässä aikaa inttikavereiden kanssa mökillä. Mökki oli hassusti sama, jonka vuokrasin synttäreitäni varten. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä puitteet olivat silloinkin aivan omaa luokkaansa, kyllä tuollaisessa paikassa ihan mielellään rellestää. Meno oli perinteistä tankkihomoilua… paljon viinaa ja paskaa läppää… saunaa ja grillaamista. Oli kyllä hauskaa, ei tuolla porukalla huonoja juhlia oikein aikaan saakaan.

Tänään vietin illan naapurini Milan kanssa. Joimme punaviiniä ja katsoimme leffan ”Sideways”. Le kuva oli varsin mielenkiintoinen, sillä siinä henkilöt olivat lähes koko ajan kännissä. Päähenkilön elämä sai minut kuitenkin ajattelemaan asioita, sillä jotenkin samaistuin tuohon heppuun. Leffassa meinaan oli mies joka rypi masennuksessaan kaksi vuotta avioeron jälkeen eikä oikein saanut elämässään mitään aikaan, josta olisi nauttinut. Omalla tavallaan kovin ahdistava tilanne… aloin miettiä että voisiko noin käydä minullekin? Haluaisin ajatella ettei niin tule käymään, ei ainakaan muutamaan vuoteen… mutta jossain vaiheessa on vääjäämättä edessä tilanne, jossa olen 50-vuotias enkä ehkä enää harrasta samoja asioita kuin nyt. Tälleen nuorena on helppoa vielä tehdä kaikkea hölmöä ja pitää elämä mielenkiintoisena… mennä ja rellestää, tutustua uusiin ihmisiin. Nauraa, itkeä, ihastua. Toivon vaan että pysyisin tavoitteessani, etten ikinä aikuistu… koska se olisi luultavasti loppu meikäläiselle.

Talvihorroksesta heräämistä

Ilmat alkaa pikkuhiljaa lämmetä. Jännä sinänsä kuinka olen muuttunut koko ajan enemmän ja enemmän kesä-ihmiseksi... ennen inhosin kesää, koska silloin on aina inhottavan kuuma. Nykyään sitä odottaa innolla... on kiva kun saa kulkea t-paidassa pihalla ja shortseissa ja ajaa autolla ikkuna auki paska musiikki pauhaten. Ehkä se on sitä pappautumista...vanhat luut tykkää ku on lämmintä :P

Mitähän tässä on nyt taas tapahtunu... pikkasen joutuu kelailemaan, kun tuntuu ettei oikein mitään ole saanut aikaiseksi. Arki on tuntunu aika vahvalta näinä viime kuukausina, ihan kuin töiden lisäksi ei paljoa muuta elämää olisikaan. Tavallaan sitä pelkää että koko elämä menee ohi tätä rataa... pitäisi keksiä arkipäiviinkin jotain häppeninkiä, niin ettei kaikki olisi niin harmaata. Viikonloput ovat kyllä aina täynnä, perinteisesti... nytkin on tulossa kaikenlaista kivaa. Ensi viikonloppuna kutsuin porukkaa luokseni pelaamaan lautapeli-mallista roolipeliä. Saa nähdä mitä siitä tulee... odotukset on kyllä korkeella :) Myös tankkihomotapaaminen ja muutama synttäri on ihan nurkan takana... tietää taas huonoja aikoja maksaparalle... mutta onhan tässä oltukkin juomatta jo... noh... muutama viikko.

Kuvausintokin on pikkuhiljaa palaillut ilmojen kirkastumisen myötä, kävin uusimassa profiilikuvani galleriaan ja naamattuun. Koko talven oikeastaan tuntui ettei kamera vaan istunut kädessä, nyt taas vaihteeksi haluaisi vain kuvata kaikenlaista, erityisesti muita ihmisiä. Tääkin blogi kaipaisi enemmän kuvia... erityisesti semmoisia jotka on ihan vaan tätä blogia varten, eikä perinteistä kierrätyskamaa. Olen aina ollut kuvien varastamista vastaan, ja tuhahdankin aina itsekseni lukiessani blogeja joissa kuvat on revitty jostain muilta sivuilta kuvaajalta kysymättä ja hyvä jos lähdettäkään on muistettu ilmoittaa. Vaikka en itse olekkaan ammattimainen valokuvaaja, tunnen silti myötä-tuskaa niiden puolesta jotka oikeasti repivät leipänsä tuosta ammatista ja sitten muut vievät heidän tuotoksensa tuosta vaan... tästä syystä haluan aina kuvata materiaalini itse, vaikka tämä blogi ei ihan hirveästi tuohta tuokkaan... kyse on lähinnä periaatteesta.

Palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen (kyllä, olen liian laiska editoidakseni blogiani kunnolla, joten saatte nyt kestää tajunnanvirtaani) voisin myös muutamalla sanalla kertoa mitä olen tässä muutaman viime viikon aikana touhunnut. Kotona nyhjäämisen lisäksi kävin kääntymässä Jyväskylässä ja moikkasin muutamaa nettikaveriani, joihin tutustuin yhden pelin kautta. Jyväskylä on ihan mukava kaupunki, vaikka itselle se onkin ollut aina vähän semmoinen läpikulkupaikka. Oli myös mukava tavata muutama ihminen ensi kertaa ihan livenä... ja oli todella hauska viikonloppu.
Jyväskylän reissun lisäksi kävin Ilmajoella katsomassa millaista on aito opiskelijabiletys. Kyseessä oli siis Nuijaturnaus, eli "Nuijis"... toisin sanoen agrologikoulujen välinen lentopalloturnaus. Homma ei ollut ihan sitä mitä odotin, sillä harmikseni porukka oli aika sisäänpäinkääntynyttä ja muutenkin ihmiset tuntuivat olevan selän takana juoruilevia paskanjauhajia. Koetin kuitenkin olla ystävällinen kaikille, joskaan kellään ei juurikaan tuntunut olevan mitään intressejä edes yrittää tutustua minuun. Ainoa ihmiskontakti jonka tuona viikonloppuna sain, oli miesten vessassa kohtaamani heppu jonka kanssa heitin läppää paperin loppumisesta. No kidding. Onneksi oli sentään viinaa jota juoda, niin en tuntenut oloani kurjaksi.

Päsäytinpä muuten kolarinkin DUO:n parkkihallissa (Hervantalainen ostoskeskus, in case joku ei tiennyt). Olin juuri lähdössä pois, kun tajusin että vastaan tulee auto eikä Mörön kääntösäde riittänyt väistämään sitä... joten iskin pakin päälle ja jysäytin oikein voimalla takanani olevan auton nokkaan. Kyse ei ollut mistään ihan lievästä pompusta, lensin nimittäin noin puoli metriä irti takana olevasta autosta, kiitos hänen renkaansa joka oli käännetty sopivasti hieman sivulle ottamaan iskua vastaan. Mörkö kärsi pienen pintanaarmun, toinen auto otti peltivauriota. Jätettyäni yhteystietoni auton tuulilasiin, läksin töihin siitä sitten... ja omistaja soitti perään. Tästäkin on nyt jo kuukausi, eikä hemmo ole vieläkään saanut autoaan vietyä korjaamolle... rasittavaa. Haluaisin vain saada sen maksettua niin voisin lakata miettimästä asiaa. Tulipa taas heräteltyä itseä kuitenkin... muistan ainakin katsoa taas jonkun aikaa taakseni kun peruutan.

Kevääseen Hömpsistä Heijaa

Taas jäänyt tää blogin kirjoittelu vähän vähemmälle huomiolle, mutta tästä lähtee taas :P Kaikenlaista tässä on kyllä tapahtunut, saa nähdä muistanko kirjoittaa kaikesta...

Synttärit on ainakin päällimmäisenä mielessä. Vuokrasin semi-hulppean mökin Iitistä ja keräsin paikalle eliittiporukan, juhlien laatu oli taattu. Mökin varustukseen kuului mm. poreamme ja tilaa oli yllin kyllin. Varasin boolin tekoon juomaa aika reilusti eikä kaikkea saatu kovasta yrityksestä huolimatta edes tuhottua. Musiikista vastasi hovi-DJ:mme Make, ja kaikilla tuntui olevan hauskaa musiikin pauhatessa.

Ennen synttäreitäni kävin myös ulkomailla kahden viikon reissulla hollannissa. Asuin ystäväni Dd:n luona, tämä oli itse asiassa jo kolmas kerta kun kävin hänen luonaan kylässä. Kyseisestä reissusta on myös oma matkabloginsa, mikäli joku ei sitä vielä ole lukenut mutta haluaisi... blogiin pääset klikkaamalla tästä.

Nyt viime viikonloppuna kävin Jyväskylässä tapaamassa nettituttuja. Heihin tutustuin 3D chatti IMVU:ssa ja olemme jutelleet noin vuoden verran... nyt kun IMVU alkaa hohtonsa menettää enkä oikein jaksa enää siellä käydä, on alkanut houkuttaa järjestää ihan tosielämässä bileitä tuolla porukalla. Bileet oli kyllä mahtavat, joskin tuli juotua aika reippaanlaisesti... ketään se ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän, hauskaa oli kaikilla :D seuraavat vastaavat onkin sitten Tampereella :) Sauna lämpeemään ja lisää boolia :P

Myös takatalvi tuossa paukahti niskaan tänään... ja aika kovalla paukulla tulikin. Koko Tampere oli hetken aikaa lamaantunut kun 3- ja 9-tiet tukkeutuivat ketjukolareiden seurauksena. Tästä johtuen oli meikäläisellä töissä aika hiljainen päivä kun osa kuormista jäi kokonaan tulematta... joskaan se ei hirveästi lohduttanut sillä kotimatka oli sitäkin mielenkiintoisempi. Olin vienyt edellisellä viikolla autoni öljyn- ja hihnanvaihtoon ja minulla oli lainassa korjaamolta Volvo jossa oli alla kesärenkaat. Tuommoisessa lumituiskussa ei ehkä ihan parhaat vaihtoehdot... mutta selvisin kuitenkin kotiin. Ajoin melkein koko matkan päätä huimaavaa 20km/h vauhtia... mutta siitäkin huolimatta olin yksi nopeimmista tiellä liikkujista. Ilmeisesti todella moni oli vaihtanut viikonloppuna kesärenkaat alle... selittää ketjukolarit. Huomenna olisi tarkoitus hakea oma auto korjaamolta, mukava saada se perkele taas takaisin, ehti tulla jo ikävä tuon volvon kanssa :P

Being Prox

Mietin tuossa yksi ilta sitä kuinka rajusti olen muuttunut siitä mitä olin vielä peruskoulussa. Kun mietin sitä, millä tavalla sitten olen erilainen, tulin siihen tulokseen että olen oikeastaan muokannut koko persoonallisuuteni uudestaan. Mikä hassuinta, olen ottanut itselleni uuden nimenkin... ensin netin ihmemaailmassa ja viime vuosina myöskin tosielämässä. Tarkemmin ajateltuna olen nykyään lähempänä nettipersoonaani kuin sitä mikä alunperin olin.

Nykyään en enää edes oikein erottele nettipersoonaani siitä mitä olen tosielämässä... mielestäni ovat melkeinpä yksi ja sama ihminen. Olen pikkuhiljaa myös ulkoisesti muuttanut olomuotoani Proximaisempaan suuntaan, ja uskon että muodonmuutos on vasta vaiheessa ja muutoksia tulee lisää. Useimmat ihmiset pitävät erillään nettimaailman ja tosielämän "aidon" itsensä, siinä missä itse yritän yhdstää nuo kaksi maailmaa toisiinsa.

Ilokseni olen huomannut että muodonmuutokseni on herättänyt suurimmassa osassa kansaa pelkästään positiivisia fiiliksiä. Koen että minua arvostetaan siitä että olen avoimesti oma itseni... joidenkin ihmisten kohdalla voisi puhua jopa ihailusta. Myös oma itsetuntoni on lähtenyt todella jyrkkään nousuun eikä loppua näy. Kun itsestään oppii pitämään, on elämäkin huomattavasti miellyttävämpää. Voi rauhassa olla dorka juntti, eikä se haittaa... koska ei tarvitse hävetä itseään. Se on vaan se mikä mä olen ;P

Lumen keskellä räpiköintiä

Ajattelin kirjoittaa blogin täytteeksi tämmöisen talvisen tekstin. Mitään hirveän kummallista ei ole sitten uuden vuoden tapahtunut, mutta lunta on kyllä tullut aivan perkeleesti. Ilokseni olen kyllä huomannut että teitä ei ole juurikaan suolattu. Vaikka moni kiroaakin sitä kun tiet ovat jäässä niin itseä se ei haittaa... hyvät renkaat alla niin pieni luisto mutkassa on vaan hupaisaa. Mieluummin näin kuin että olisi auto vuorattu suolapaskalla.

Vietin juuri viikonlopun Ilmajoella. Oli kyllä piristävää käydä noinkin pienellä paikkakunnalla josta suurin osa nuoristakin oli lähtenyt viikonlopuksi jonnekkin muualle. Todella hiljaista ja rauhallista. Ehkä se mielenkiintoisin paikka Ilmajoella oli riippusilta, joka kylläkin oli suljettu autoilta sillan heikon kunnon vuoksi.
Kävin myöskin lauantai-iltana tsekkaamassa paikallisen kuppilan. "Artti" oli varsin viihtyisä paikka sohvineen, siellä oli jopa oma tanssilattiakin erillisessä huoneessa jossa DJ humputteli yksinään menemään soittolistaansa. Nauratti suorastaan kuinka kuollut mesta tuokin oli... liekö kovin kauaa pystyssä jos siellä on aina noin hiljaista. Kaikenkaikkiaan viihdyin siellä kyllä... ja haluan ehdottomasti käydä toistekkin. Tällä kertaa jäi Oranssi tilaamatta... ehkä ensi kerralla sitten.