Olen ollut harvinaisen aktiivinen tänä viikonloppuna. Tavallisesta käytöksestäni poiketen olen virittänyt asuntooni joulukoristeita ja valoja. Pienten tuikkujen luoma hehku tekee taianomaisen tunnelman, ja pakostikkin tunnen rauhoittuvani. Samalla tunnen jäätävää yksinäisyyttä ja läheisyydenkaipuuta... ristiriitaista sillä olen kerrankin hyvällä tuulella. Olen tänään tavannut urakalla ihmisiäkin, eli minulla ei pitäisi olla mitään syytä tuntea oloani yksinäiseksi. Ihme halipula... saatana.
Espoosta kotiinpäin ajellessani päälle iski massiivinen lumimyrsky. Tästä hullaantuneena tein talven ensimmäisen lumiukkoni tuohon pihalle. Aion tehdä isomman sitten kun tulee enemmän lunta... semmoisen johon käytän oikeasti aikaa ja vaivaa. Joskus on kiva olla vähän lapsi :P usein sitä unohtaa nauttia tuollaisista pikkujutuista.
Kotona istahdin koneelle ja huomasin että kaverini valitteli olevansa kipeä ja nälkäinen. Viesti ei ollut sinänsä osoitettu minulle, vaan se oli yleistä ulinaa internetissä... mutta ajattelin silti tehdä asialle jotain. Kysyin häneltä haluaisiko hän ruokaa ja tarjouduin viemään hänet abc:lle ja tarjoamaan safkat. Näin siis tehtiin. Liian usein nykyään kun tarjoan apuani se ei joko kelpaa tai sitten sitä ei osata arvostaa... mutta tämän kyseisen ihmisen kanssa tunnen itseni aina arvostetuksi ja sitä että viitsin nähdä vaivaa toisten eteen selvästi arvostetaan. Se lämmitti pientä sisintäni.
Nyt alkavalla viikolla pitäisikin sitten ruveta kasaamaan joululahjoja pukin konttiin... saapa nähdä mitä saan aikaiseksi :P
