Eilisen kännireissun seurauksena tämä sunnuntai meni aikalailla koomatessa. Mitään järkevää en saanut aikaiseksi, enkä edes halunnut... jumitin vaan koneella ja söin pizzaa.
Illalla sitten Suskupallo pompahti käymään ja toi meikäläiselle kokista. Täytyy kyllä sanoa että arvostan suuresti sekä Suskun että Maken tuparilahjaa, jonka etukäteen antoivat juomien muodossa kun eivät yllättävän ulkomaanmatkansa takia pippaloihin pääse. Ihan tässä herkistyy. :3
Katsottiin Suskun kanssa tuossa äsken Alice in Wonderland. Leffa on yksi mun kaikkien aikojen suosikeista... musiikki, värimaailma, näyttelijät, yleinen leffan ilmapiiri...kaikki on niin lumoavan kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa että leffan voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa uudestaan tahansa. Suskun lähdettyä takaisin kotiin mietin että alkaisi olla nukkumaanmenoaika, vaan ei väsyttänyt ollenkaan. Asunnossanikin oli niin kuuma että teki mieli vaan mennä viilentymään jonnekkin. Sitten sen keksin: uimaan! Kello oli yksi yöllä, ajatus tuntui lähinnä naurettavalta. Tähän aikaan? Vesikin olisi varmasti kylmää jo... minulla oli kuitenkin päässäni fantasianomainen kuva uinnista joka olisi virkistävä ja täydellinen... järki kuitenkin kamppaili sitä vastaan toitottaen että minulle tulisi kylmä ja katuisin lähtöäni jos menisin.
Kamppailin itseni kanssa useita minuutteja. Lopulta päätin kuitenkin mennä, sillä en pitkään aikaan ollut tehnyt mitään spontaania ja hupsua. Kamppeet reppuun ja menoksi. Riensin pyöräkellariin ja hain uskollisen ratsuni ja karautin rennosti polkien öisille kävelyteille. Hervanta on siitä hieno paikka että täällä on paljon puita, ja varsinkin näin öisin puut ja katulamput saavat aikaan maagisen valaistuksen ja varjojen leikin. Olin ihan hurmiossa, polkien yhä kovempaa lumoavan puistomaiseman vilistäessä ohi. Minulla ei sinänsä ollut aavistustakaan mihin kyseinen tie vei, mutta olin silti täysin satavarma että pääsisin perille koska tiesin isoimmat päätiet enkä siis voinut päätyä kuin jommallekummalle niistä... joten pystyin huoletta polkemaan ilman selvää päämäärää.
Uimarannalle päästyäni pulahdin veteen ja yllätyksekseni se oli todella lämmintä. Päivä oli kyllä ollut kuuma, mutta en silti olisi odottanut sen olevan enää niin lämmintä. Uimaranta oli todella hiljainen, ja öinen hämäryys toi rauhallisen tunnelman. Koetin uida niin rauhallisesti ja hiljaa kuin pystyin, koska tuntui että jos polskin tai metelöin, rikon sen kauniin hiljaisen ympäröivän ilmapiirin.
Muutaman kiepin heitettyäni huomasin sivulta lähestyvän jotain verrattain isoa. Se oli tumman värinen, vaikea havaita ja liikkui todella nopeasti ja ääneti. Se suhahti aivan pääni vierestä, kuin sudenkorento siipiään räpytellen, mutta oli selvästi kookkaampi. Sitten toinen. Lepakoita! Katsoin lumoutuneena kun nuo kaksi nahkahiirtä liitelivät äänettömästi ympärilläni metsästäen iltapalaansa. Jatkoin uimista lepakoita seuraillen. Ne liikkuivat ympärilläni, välillä lentäen aivan naamankin edestä. Niiden liikehdintä oli kuitenkin niin sulavaa ja nopeaa etten ehtinyt juurikaan tajuta niiden lähestymistä ennen kuin ne olivat jo ohittaneet minut. Kerrassaan lumoavia otuksia.
Nousin vedestä onnesta häkeltyneenä. En olisi osannut kuvitellakkaan löytäväni jotain tällaista. Pukeuduin, nousin pyörän selkään ja polkaisin kotia kohti. Olin löytänyt oman ihmemaani.
